Avaruus

Sisältövaroitus: mielenterveysongelmat
 

tiedätkö sen tunteen
kun haluaa vain nukahtaa
levätä siinä niin kauan
kunnes maailma on loppunut
ehkä vielä sen jälkeenkin

ai et tiedä
sepä harmillista
on varmaankin sitten vaikea
löytää jotain samaistuttavaa
minusta
voimattomasta rotanpoikasesta
jonka tuuli voi repiä hetkessä
kappaleiksi
pieniksi olemassaolon sirpaleiksi

mutta kaipa tämä kaikki kuuluu elämään
eiköhän meistä jokainen joskus
tunne oloaan niin pieneksi
että muurahaisetkin tallovat
tai että tuntuu kuin hukkuisi yksittäiseen vesipisaraankin

kaipa tätä voisi kutsua mielenterveysongelmien romantisoimiseksi
mutta totta minä puhun
tältä tämä kaikki tuntuu
ehkä vähän vain rumemmalta
kylmemmältä
jotenkin tyhjemmältä
ehkei tätä voi edes romantisoida
sillä en ole se kauniskasvoinen tyttö
joka tuijottelee yöllä kuuta
ripsivärit poskille valuneina
miettien
miksi elämä langetti tämän karmean kohtalon

ajatukseni ovat niin pirun sekavat
myös ADHD potkii päähän
tuijotan tiedostoa
johon kirjoitan jotakin outoa
sanoiksi kaiketi niitä kutsutaan
mutta niistä muodostuu tunteita
lyhyitä hetkiä

onkohan avaruudessa elämää
kyllä varmasti on
kaipa niilläkin on samoja kipuiluja
kuin minulla




« Takaisin runoihin