Dilemma

olen sinun
vaikka eihän tuulta voi omistaa
antaudun hetkeksi
ja rakentelen pilvilinnoja
itseni ympärille

tyynnyn hetkeksi
annan elämän rauhoittua
myrsky pysyttelee kaukana
mutta kyllä sen huomaan
silmäkulmassani
näkökenttäni laidalla

olen dilemmaa
en tahdo tehdä mitään
mutta olemassaolokin on tekemistä
mutta jos lopetan olemisen
silloinkin teen jotain
teen en-mitään
olen olematon
kadonnut
uiskentelen merkityksettömyyden meressä

lojun kainalossasi
hakien sanoja
joilla piirtää salaisuuksia
ilmaan
ja joilla parantaa arpia
jotka rajoittavat
kasvua
sinä olet puu
jonka latvat kurottavat tuuleen

ja kun katson sinua
keskittyessäsi muuhun
näen sen ihmeellisyyden
josta elämä tunnetaan

poltetut sillat
kytevät vielä
häkä yskittää sieluani
joka huutaa varoituksia
sillä minä olen tuuli
villi, rajaton

eikä minun kuulu jäädä aloilleni
myrsky lähenee
mutta haluan olla puu
kasvaa sinun vierelläsi



« Takaisin runoihin