Harmaa kivi

Sisältövaroitus: ahdistus
 

miljoona asiaa lojuu keskeneräisenä tekijäänsä vailla
mikä neuvoksi kun ei vaan jaksa kiinnostaa
voisiko elämäniloa tai jaksamista ostaa
olisiko jossakin kaupassa niitä alennuksessa

mikseivät asiat voisi hoitaa itse itseään
niin voisin vain maata sängyssä
tuijottaa kattoa
larpata kuollutta tai ainakin koomapotilasta
välittämättä huoneeni, turvapaikkani, ulkopuolella
vallitsevasta kaaoksesta
pahuudesta
ihmisten välinpitämättömyydestä
ja sen aiheuttamasta turhautumisesta

mutta jos sulkeutuisin kotelooni parempia päiviä tai vuosia odottaen
kuka ne paremmat päivät kutoisi
ellen itse taistelisi pahuutta vastaan

on kai jatkettava kunnes seinä tulee vastaan
ehkä on jatkettava myös sen jälkeenkin
sisullahan mennään vaikka läpi harmaan kiven




« Takaisin runoihin