Heikkona

jostakin pienestä merkistä sen aavistelin
ehkä siitä sormenhipaisusta
jonka tajusin vasta kuvista
jälkikäteen
hymyilit niissä niin onnellisena
kyllä minäkin
niin kuin me kaikki hymyilimme
tavallaan haluaisin takaisin siihen päivään

ehkä jo sinä päivänä
sieluni antoi itselleen luvan haaveilla
seuraavista kosketuksistasi
halauksistasi
niistä silityksistä kun kysyit vointiani
ja varmistit selviämiseni
sinä ja muut piditte hengissä
kun en siihen itse oikein kyennyt

ajatella miten toinen ihminen voikaan
niin kolahtaa
vasten sieluani
loksahtaa paikalleen
siihen tarkoitettuna
paremmin kuin kukaan muu aiemmin
vaikka uskottelinkin niin aiemmin
ei tämä tunne valehtele
vaikka ehkä itselleni valehtelenkin

tämähän on pelkkää ystävyyttä
pakko olla
läheisyydenkaipuuta
niin kuin ne kaikki muutkin suhteet
täytyy olla itsenäinen
mutta kappas
se jokin tunne humahti ylitseni
täytti kokonaan mieleni sieluni sydämeni
koko minuuden

elän hurmoksessa
sinun olemassaolostasi humaltuneena
pelkkä muisto katseestasi, kosketuksestasi saa häkeltymään
näistä perhosista
mistä ne tulivat vatsaani

olisitpa tässä
silittelisin sinua pohkesta
antaisin suudelman kaulallesi
kiusatakseni sinua
reaktiosi on niin hauskaa katsottavaa
olen heikkona sinuun




« Takaisin runoihin