Ikimuistoisempaa

pitkäksi venähtänyt ilta
yöhön saakka yltävä keskustelu
maailmankaikkeuden atomien lukumäärästä
ja se sinun katseesi kun kerron salaisuuksiani
ne kaikki pitävät minut tässä

en voi olla hämmentymättä
kuinka muurini ovatkin näin alhaalla
onko niitä enää edes jäljellä
ei, ainakaan sinun seurassasi
muu maailma pysyköön kaukana meistä
siitä tilasta jonka sinä olemassaolollasi rakensit meille
jonne kannoin tavarani
ja muutin asumaan
ollakseni tarpeeksi lähellä sinua

mitä perkelettä on tämä tunne
joka estää minua menemästä nukkumaan
sillä sinä et ole vierelläni
miten voin saada unta
ilman hengitystäsi niskallani
sormiasi siveleviä
suomaasi suojaa pahalta maailmalta

häädä pahat unet häädä pelot
aja pois epävarmuuteni
ja anna minun antaa sinulle
vain parasta mitä voin kenellekään tarjota
otatko sen vastaan
ei se ehkä ole parasta mitä voisit saada
mutta haluan antaa sen silti sinulle
kiitokseksi vastalahjaksi
kaikesta tarjoamastasi tuesta
ja siitä tulevaisuudesta
jonka saan jakaa kanssasi

taivalla rinnallani
jooko
taita matkaa mukanani
anna minun kulkea kanssasi
tarttua käteesi
ja tehdä elämästäsi parempaa
ikimuistoisempaa




« Takaisin runoihin