Jäätyneeseen rautaan

tältäkö se nyt tuntuukaan
mieltyä
ihastua
rakastua
näin toiseen ihmiseen
tarpeeksi lähellä viihtyvään
tarpeeksi kaukana pysyttelevään

unissani ja ajatuksissani vain hän
maailmankaikkeuden ihmeellisyys
tiivistyneenä yhdeksi

haluaisin ottaa jo ensimmäisen askeleen
mutta se rikkoisi vain sillan välillämme
ei sitä muuria, vaan sen sillan
jäästä veistetyn

täytyy siis kylmettyä
minun täytyy kangistua
jäätyä ja jäädyttää
jotta voisit kokeilla rautaa kielelläsi
jäädä siihen kiinni
vaikka jokainenhan tiesi jo ennestään
miten siinä aina käy

« Takaisin runoihin