Jouluvalot

Sisältövaroitus: ahdistus, itsetuhoisuus, suru
 

Tammikuun kuudennen päivän ilta
ulkona selkeä kesäyö
näen kyyneleesi kimmeltävän
niissä jouluvaloissa
jotka pitäisi pistää piiloon
kun nythän on loppiainen
ja huomenna on se päivä
jälleen yksi vuosi kuljettu
siitä mihin sinut pudotettiin

hapuilen oikeita sanoja
ehkä tahtoisit viimeinkin puhua siitä
sinä kuitenkin kiellät
ei ole mitään hätää
kaikki on hyvin
toteat niiskaisten
katseesi sulkeutuu
ja hymyilet jälleen

valoa kohti
muistutat
valoa kohti
ja keräät ikkunakyntteliköt varastoon

tuijotan sinut hämärässä
sinun kumaria hartioitasi
jännittynyttä leukaasi
sotkuista tukkaasi
ja niitä hentoja käsiäsi
joihin elämä on viiltänyt viisitoista arpea
yhden jokaisesta tammikuisesta yöstä
jona toivo valui hukkaan
ja jouluvalot oli pakko piilottaa



« Takaisin runoihin