Kettu

 

Siinä unessa olit sinä
lumisella niityllä
ja kettu
se punaturkkinen kettu
vitivalkeaa hankea vasten

ja sinä
sinä olit paljain jaloin paljain päin
pelkässä ohuessa pusakassa
ei sinulla tainnut olla edes kylmä
vaikka minua hytisytti

yritin hipaista
ihoasi
ottaa kädestäsi kiinni
mutta liu’uit sormieni alta
joessa kelluvana jäänä

mutta katseesi minä kykenin vielä tuntemaan
se ylsi aina sieluun saakka
ja kertoi kaiken tarvittavan
kun sanat eivät irronneet sinusta

ja se kettu

se kettu juoksi lävitsesi
niin kuin se lävisti minut
hajosit tuhansiksi palasiksi
ja tuuli vei sinut
eikä minuun tullut jälkeäkään

ja se kettu
se kettu juoksi pois
jätti minut yksin
sinne uneen
lumen keskelle


« Takaisin runoihin