Kuulumaton

Sisältövaroitus: itsetuhoisuus
 

Etkö sinäkin kaipaa näitä viimeisiä loppukesän päiviä
kun hiipuva elämä väreilee vielä ruskaisiksi
muuttuvissa lehvissä

muistathan
et sinä tänne kuulu, tänne kuolevaan metsään
ei sinun ole hyvä olla täällä
lähde pois

pakene
tottele minua, vaikka samaahan ne kaikki sanovat
eivät kaiketi seiso sanojensa takana
mutta tällä kertaa tarkoitan todellakin
sanojani, jokaista niistä

täällä et voi koskaan olla onnellinen
ihan sama vaikka hän tarvitseekin sinua
vaikka hän kaipaa apuasi
palatakseen entiseen
saavuttaakseen onnensa
vaikka mielestäsi tuhositkin hänen elämänsä

tätä menoa sinä tuhoat omasi
hajotat elämäsi, sen alun, sen lopun
katso nyt itseäsi ja kerro mitä näet

näet itsesi, onnettoman olennon
mutta katso vielä uudestaan
tarkemmin
katso haavaa kädessäsi
haavaa, joka vieläkin tihkuu hurmetta
sinun päästämääsi

mitä se sinulle kertookaan

olit niin lähellä luovuttaa
olit jo niin lähellä
mutta sinä jäit
hengittämään, elämään valheessa

elät siinä vielä toistaiseksi
mutta kerrohan minulle, pienokainen,
miksi oletkaan tässä tilanteessa

ja niin, minä kyllä tiedän
kuinka elät ja olet vain muita varten
mutta ei se ole koko totuus
ei sen tarvitse olla lopullinen päätepiste

ota kaikki omiin käsiisi
nappaa elämäsi
ja juokse
varasta itsesi heiltä
ja juokse niin kauas kuin pääset
älä palaa takaisin
elämään tänne vain muita varten
ei täällä ole sinun hyvä olla




« Takaisin runoihin