Messis

Messikselle
 

Hämärä polku
vielä hämärämpi mieli
ja sulkeutuneet silmät
ovet lukittu monella salvalla

puiden välistä pilkahtaa
valo

jalkani
ne rikki astellut
kuljettavat
minua eteenpäin
ne eivät tottele

nuotio
valaisee aukiota
jolta löydän
ihmisiä
ne vilkuttavat tervehdykseksi
iloisena
eivät ne suutu vaikka tunkeilenkin

ja pian
niin pian
etten uskokaan sitä
olen mukana
olen osa
olen perhettä
olen pieni palanen, tärkeä palanen
laumaa, susien katrasta
jossain itseäni suuremmassa
kiinni toisissa
sidottuna verkkoon
onnellisuudella

kahlitsen itseni henkisesti
muihin
estääkseni itseäni irrottamasta otetta
kädestä
jota minulle tarjottiin
johon minä tartuin kun tilaisuuden sain

ja nostan itseni muiden turvin
kuiville
siitä suosta
johon mieleni yrittää minut upottaa
johon ajatukseni minut heittivät
siihen suohon josta paluuta ei ole
tai on yksi paluu
se lopullinen
mutta en minä yksin ole

minulla on porukkani
Messis
ja se turvaa minua
kun itse en jaksa taistella
kun voimani ehtyvät



« Takaisin runoihin