Puolikkaita

Kirjoitan sieluni puhki
näpyttelen sormeni rikki
puristan viimeisenkin pisaran sydämestäni
saamatta mitään aikaiseksi
luovuuteni tahtoo kukoistaa
mutta oma keskinkertaisuuteni kuristaa
ja estelee luomasta mitään
muuta kuin vain
puolikkaita lauseita
puolikkaita tarinoita
puolikkaita elämiä
mutta kaiketi
se johtuu vain
omasta puolittaisuudestani
voiko mitään saada aikaiseksi
ellei taistele
omaa itseään vastaan

ja jälleen kynnys on liian korkealla
kehtaako edes yrittää
kun on törmännyt aina siihen
kolmen lauseen esteeseen
perkele miksi tarinat eivät synny
tai jos syntyvät
ne jäävät kesken
aivan kuin kaikki muukin
vain runot valmistuvat
mutta en tahdo pelkkiä runoja
vaikka nekin ovat ihan riittäviä

pitäisi iloita
että edes jotakin syntyy
etten ole täysin lukossa solmussa kerällä
olen auki mutten tarpeeksi
en tarpeeksi auki että kaikki sanat
ryöppyäisivät tekstiksi
joka vavahduttelisi omaa sieluani



« Takaisin runoihin