Todellisuudet

 

hyppäät todellisuudesta toiseen
ketterästi
kuin kiinni jäämistä peläten
mutta vilkaiset aina taaksesi
varmistaaksesi
polun
sen leivänmurusista ripotellun
joka tuuleen voisi
levitä

mutta onhan se sentään jotakin
sinua ei voisi syyttää mistään
mitä yritit
eikä sinua voi pakottaakaan
palaamaan
jos maailma vei reittisi
poltti siltasi
tuhosi siipesi
joihin liimailit sulkia
muilta saatuja

hyppäät todellisuudesta toiseen
jämerästi
tiedät kaiketi mitä teet
sen näkee silmistäsi
jotka eivät harhaile
erehdy
etsi oikeaa vastausta muista
niistä
jotka tahtovat eksyttää

ja ehkä joskus
asetut aloillesi
yhteen todellisuuteen
ja taot itsellesi
rautaisen pesän
verestäsi
jonka jouduit muiden vuoksi
vuodattamaan




« Takaisin runoihin