Tuulensuoja

Sisältövaroitus: ahdistus

Ikävä iski lujaa
ikävä iski helvetin lujaa
ikävä huljahti päälleni
upotti alleen
kieputti ristiaallokossa
hävittääkseen suuntavaistoni

pian ikävä iski uudestaan
ikävä iski lujempaa
kuin se onni
jota olin onnistunut hipaisemaan
sivellessäni sinun poskeasi

ja niin minä rojahdan sänkyyni
ulkomaailmalta sulkeutuen
kaikkeni antaneena
viimeisetkin pisarani puristaneena

haluaisin vain
löytää ihan pikkiriikkisen rahtusen
jaksamista
toivoa
kantavia askeleita
jotta voisin taivaltaa
kohti sinua
palata sinne missä polkumme kohtasivat
ensimmäisen kerran
meren reunustamalla hiekkatiellä

mutta voinko minä löytää mitään?
enpä tietenkään
koska niin monet tilanteet verottavat
vaativat osaansa
tahtovat jakaa minut
itsellensä
omiin itsekkäisiin suunnitelmiinsa

mutta minä ainoastaan tahtoisin
vain löytää sinut
ja sen onnen
jonka aavistelen löytyvän luotasi
taskujesi pohjalta
jonne upotan jäiset käteni
tuiskussa
jossa sinä olet tuulensuojani


« Takaisin runoihin