Unissasi

 

laskeskelen sekunteja seuraavaan kohtaamiseemme
odottelen sinua unissani
vastaan kulkemaan
matkaa kanssani taittamaan
edes hetken verran siinä minun vierelläni

jälleen kerran näin sinut
pelkkänä välähdyksenä
siinä unessa
jossa pahuus voitti
ja synkkyys syövytti reiän seuraavaan päivään

mieleni syöttää minulle mantrana
niin ikäviä lauseita
etten uskalla hengittääkään
elän jähmettyneenä paikoilleen
jotta suuri paha ei näkisi minua

milloinkaan ennen
en ole tällaista kauhua tuntenut
mutta samalla en ole myöskään näin luottanut
luottanut sinuun
luottanut elämään
kyllä se vielä ottaa kopin
ja kantaa
sen on kannettava
minun on päästävä luoksesi

jostakin kaivautuu esille
tämä jäätävä kahlitseva tunne
se jäytää sieluani
yrittää epätoivoisesti päästää jotakin vapaaksi
samalla kun sitoo minua tähän pieneen huoneeseen
pieneen pesääni jonka seinät kaatuvat päälleni

jälleen kerran näin sinut
siinä unessa
jota yritän tapailla uudelleen
suljen silmäni ja kurkottelen
sinua kohti
mutta sinä olet jossakin kaukana
omissa unissasi




« Takaisin runoihin